Ronald Reaganin oppi suhteessa Gorbatshovin kanssa tehtyihin sopimuksiin oli ”Trust but verify”, luota mutta varmista. Sama pätee luovaan tekoälyyn – paitsi tuo luottamuspuoli. Siihen ei vain vielä voi luottaa.
Yritin viime viikonloppuna analysoida muutamaa kymmentä lyhyttä avointa vastausta, etsiä niistä yleisimmin esille nostettuja aiheita ja asiasanoja, sekä yleistä fiilistä. Apuna oli yksi tämän hetken kuumimmista tekoälyistä (nimi jääköön mainitsematta). Ei tullut mitään.
Tai tuli. Mitään siis. Mutta oli ilmiselvää, että tekoäly ei käynyt kaikkia vastauksia läpi ja osalle vastaajista se keksi vastauksia. Mistä tiedän? Siitä, että esimerkiksi mukaan ujuttamani oman vastauksen aiheita ei tuloksesta löytynyt ja joidenkin vastaajien ”vastaukset” eivät mitenkään käyneet järkeen.
Olin oikeaoppisesti muuntanut vastaukset tekstitiedostoksi, koska tiesin että pdf:n lukeminen on hankalampaa. Se kun on loppupelissä kuvatiedosto, joka pitää ensin muuttaa tekstiksi. Sitä tekoäly ei viitsi kunnolla tehdä. Käskytin tekoälyä lukemaan tekstit kahteen kertaan. Annoin sille toimenkuvan. Pyysin yhtä asiaa kerrallaan. Ei mitään muutosta.
Tuskailin asiaa yhdessä AI-ryhmässä. Alun ”pakollisen” naljailun jälkeen alkoi löytyä vertaistukea – ei homma toimi muillakaan. Tekoäly on laiska. Se saattaa lukea alun, lopun ja keksiä jotain välistä. Kolme sivua tekstiä on joidenkin mukaan ehdoton maksimi, jonka se lukee kunnolla.
Paitsi jos ostaa 20 euroa kuussa maksavan lisäosan. Mutta ei sekään oikein toimi, pitää ostaa 40 euroa kuussa maksava. Eikä sekään ole hyvä, mutta 60 euroa kuussa maksava saattaisi olla. Ja nuo itse koulutetut tekoälyavustajat toimivat paremmin myös. Ehkä…
Meille kaupataan tällä hetkellä niin tekoälyfirmojen kuin konsulttienkin suulla generatiivista tekoälyä ratkaisuna kaikkiin ongelmiin. Se etsii asiakkaat, tekee mainokset, kirjoittaa tarjoussähköpostit, lukee asiakkaan vastaukset, kirjoittaa sopimukset, ohjeistaa tuotannon – sinun ei tarvitse kuin opetella miten uudet luvut pankkitilillä lausutaan. Tai voihan nekin luetuttaa tekoälyllä. Niin kuin tämä teksti.
Tekoäly on startup- ja hypetalouden viimeisin juttu. Uusia tuotteita tulee koko ajan, uusia guruja samoin. Monia yhdistää yksi asia: Äkkiä rahat pois ja ”exit”. Ei sillä ole väliä, että tuotteet eivät ole lähimainkaan valmiita. Voidaan aina sanoa että ”et osannut promptata, oma vika” tai ”osta tämä vielä kalliimpi versio, se toimii vähän paremmin”. Tai vaikka että ”eihän sillä ole somessa väliä, jos ihmisellä on kuusi sormea, eihän se kunnolla edes näy”.
Lopulta totesin, että paljon nopeammin kuin pilkon vastaukset muutaman nippuihin, analysoin ne tekoälyllä ja yhdistelen sitten osa-analyysien palaset yhdeksi, ja vielä pistokokein tarkistan vastaukset, luen itse koko pumakan läpi. Näin sekä saan yleiskuvan vastauksista että sen mitä – ja miten – kukakin vastasi.
Generatiivinen, luova, tekoäly tulee olemaan monella tavoin mullistava teknologia. Se ei ole vaan vielä lähellekään valmis. Lupaukset ja todellisuus eivät vastaa toisiaan – ja vastuu on sysätty käyttäjälle. Tekoäly-yhtiö tai konsultti-kouluttaja ei vastaa, jos paskot bisneksesi luottamalla sokeasti laiskaan ja hallusinoivaan tekoälyyn. Se löytyy pienellä painetusta. Mieti siis tarkkaan, mitä annat nyt tekoälyn hoidettavaksi ja mihin siltä saatuun ”tietoon” luotat.
Älä siis luota – varmista!
Otan mielelläni vastaan kommentteja, kysymyksiä ja kritiikkiä. Itse olen ollut tällä tutustumismatkalla siitä alkaen kun 2019 aloitin Applella, eli mikään huippuasiantuntija en ole. Mutta jonkinlainen käsitys on syntynyt jo siitä, mikä on totta ja mikä toiveunta – ja mihin ehkä ollaan pitkässä juoksussa matkalla.
Juha Pihanen